Hyviä ja huonoja muisteluja!

Ajattelin tässä iltoja harmitellessani kun en itte pääse tuonne lipunryöstöön enkä muutenkaan viikoloppupeleihin ni mukava olis muistella menneitä, niin omia kuin teidänkin! Tänne voi siis vuodattaa sekä hyviä että huonoja muistoja vuosien tai viikkojen varrelta, sen mitä nyt kelläkin on airsoftia takana. Voi sanoa hyviä/huonoja pelejä tai ihan tarkkoja hyviä/huonoja hetkiä tietyistä pelikerroista.

Itelläni hienoja kokemuksia oli kaikki pelikerrat jolloin vielä vanha kaivos oli käytössä! Varsinkin Pertun Pelastus jäi elämään muistoissa päällimmäisimpänä. Peli jossa ilkeät rosmot olivat käyneet kidnappaamassa Pertun suoraan paiholan mielisairaalaan C-osaston peräkammarin sägyltä ja kun asia tuli sairaalassa ilmi, lähti paiholan erikoisjoukko hoitajia Perttua pelastamaan.

Toinen hyvä muisto jäi Tampereen taistelusta, olisko ollu vuonna 2003 kun pelin loppuvaiheilla loppu aseesta akku tai meniköhän koko ase rikki ja lähdin sitten medikkinä liikkeelle pelkän puukon kanssa ja melkein sainkin teilattua vihollisen tarkk'ampujan kävelemällä vain vihollislinjojen lävitse, mutta hiton spotteri räväytti sarjat rinnuksille.

Huonoin pelimuisto on sen sijaan PFOR´3 winter war, jossa pelin aikana näin kertaalleen yhden vihollisen, jota aluksi luulin omaksi. Tämä vihollinen oli kuitenkin nopeampi tunnistamaan meikäläisen ja täräytti sarjan suoraan naamalle, ja kun talvi oli ja pakkasta niin kyllähän se kirpas. Muita vihollisia ei sittemmin havaittu eikö vihollisten basen suunnasta ollut mitään tietoa. Pois päin ajaessa katteltiin siinä että eihän tukikohtien välillä ollut ku sellaset 2 kilsaa.

Tässä vielä melkein sääntöjen vastaisesti fiilikset ennen rintamalle lähtöä Tampereen Taistelusta:

Kyllähän niitä hyviä kuin huonojakin muistoja on noista peleistä jäänyt mieleen.

Yksi huonnoimmista muistoista on Tampereen taistelusta, (vaikka reissu muuten olikin hyvä) kun peli keskeytettiin sateen takia. Vaikka pelaajia oli (kuulema) tullut tuolta länsi naapurin puolelta asti...

Ja hyvälyähän se aina tuntuu kun saa vihulaisen ristikkoon, ottaa syvään henkeä, puristaa kevyesti liipaisinta, kuulalähtee liikkeelle, osuu vihollista joka ei senkään jälkeen tiedä tarkalleen mistäpäin se sitten lopulta tuli.

Mikko kirjoitti:--saa vihulaisen ristikkoon, ottaa syvään henkeä, puristaa kevyesti liipaisinta, kuulalähtee liikkeelle, osuu vihollista joka ei...

...huomaa koko osumaa, sama uudelleen, eikä vieläkään! Se taas

aaah,

löysin sähköpostini syövereistä vuodelta nolla Vesa "ak" Pietilän kirjoittamia sotaselostuksia: mm. KIKULI FIGHTING no.1 -99 ja Munamatsi vol.2
(From the view point of the great Ryssä).

Minneköhän noi vois upata että tämä sivistyksen sana pääsisi vaikuttamaan maamme hienoon nuorisoon?
On liian pitkiä tänne laittaa...

Huonoimpiin muistoihin softiksesta kuuluu varmaankin nykyisen aseeni testaaminen. Kävin vähän kokeilemassa minkälaista sillä on ampua ja miten sen kanssa pystyy juoksemaan. Noh, täysillä juostessa aseen piippu osui polun vieressä olleeseen puuhun ja se oli sitten siinä. Peikalosta meni nivelsiteet tai jotain vastaavaa, ase ja peukalo toimivat kuitenkin edelleen. Hannun jalan meneminen kuuluu myös huonoimpiin muistoihin.

Parhaimpiin muistoihin kuuluu hienot taistelutilanteet ja lähteltä piti tilanteet osuman mentyä todella läheltä. Mikon laukauksen pysähtyminen metrin päässä olevaan risuun, kuulien osumiset viereisiin puihin, kuulien viuhahtaminen pään ohi taikka Matin hipaisu osuma lipunryöstöpelissä.
Kaivoksen nousussa ja tuhossa muistan, kun möllötin PDWn kanssa myllyn päällä ja tähtäilin suoraan portaisiin. Siinä taisi tulla silloinen suolaus ennätys tehtyä kun porukka rynni portaita ylös. Oi niitä kaivos aikoja.

mpuustinen kirjoitti:aaah,
KIKULI FIGHTING no.1 -99 ja Munamatsi vol.2
(From the view point of the great Ryssä).

Minneköhän noi vois upata että tämä sivistyksen sana pääsisi vaikuttamaan maamme hienoon nuorisoon?
On liian pitkiä tänne laittaa...

Lähetäs mulle gmailiin: apiironen@gmail.com
Pistän sitten esille.

Holy shiit nigga onko niitä tekstejä muka vielä olemassa !? En tiiä kehtaako niitä lukeakkaan enää näillä vuosirenkailla. Mutta joo sielä oli kyllä loistavia matseja ja tilanteita, mutta jotenkin kaikkein tunnelmallisimmat muistot liittyvät vuoteen -97 ja mökkivaaran muinaisiin alueisiin ja Tokmannin maastopukuihin ja numero 46 nokialaisiin jaloissa. Ahhh siinä sitä oli tunnelmaa kun ei vielä tiennyt miltä se kuulan osuma tuntuu ja ei ollut mitään hajua mistään.

Niin joo ja huonoimmat muistot...three words nigga three words....SEARCH AND RESCUE vuonna 1999. *laattaa ja tärisee äkkinäisessä sairaskohtauksessa*

Puolueeton mielipiteenihän on se että Amerikkalaisten Japanin nuketus oli vähän overkill...muttä tällä hetkellä erään nimeltä mainitsemattoman Nakamuran siellä ollessa fuckin' let the bombs drop!!

Velu kirjoitti:Holy shiit nigga onko niitä tekstejä muka vielä olemassa !? En tiiä kehtaako niitä lukeakkaan enää näillä vuosirenkailla.

No huh huh.... Aika järkkyy matzkuu.

Kyllä noita peliraportteja pitäisi vähän stilisoida, että ne olisi miellyttävämpi lukea. Vaikka edes kevyt kappalejako tehdä, niin helpottuu huomattavasti.

Pakissa on muuten hyvä määrä nahkaista osteriutta, eli kaikki valkoihoiset eivät tuohisimpia ilmaisuja välttämättä ymmärrä!

Yleisö vaatii juttua julkaistavaksi, heti!
Sensuroimattomana!!!

Dude....no julukaskaa ihmeesä mietinki tosa yks päivä et onkohan jossain olemasasa linkkiä niin kaukaiseen historiaan

Mulla on huonoja muistoja Kuilusta... Joka kerta morkkis ja päänsärky.

aio oot sie joku kaivos mies...

Kuilusta saa muistoja?
Kerran siellä kävin enkä muista mitään...

mpuustinen kirjoitti:Kuilusta saa muistoja?
Kerran siellä kävin enkä muista mitään...

Juu, niitä pitää kysyä tiskiltä.

Siis seuraavana päivänä. ja jos haluaa muistaa ne niin lähteä pois välittömästi.

Narikasta voi myös kysellä olisiko sinne jäänyt muistoja.

Pistä Anttifantti niitä turinoita julki!

KIKULI FIGHTING no.1 -99
(Päähenkilö/kertoja: Velu)

Kun toinen tiimi (soon to be body bags) lähti kohti taistelu tannerta me
jäätiin odottelemaan n. puolen tunnin ajaxi Muna- mökille, jonka jälkeen
lähettiin Arton panssari Volvolla ajeleen samaan suuntaan. Autolta
lähdettyämme rämmimme aivan hele+*´@n moisessa liti-märässä ryteikössä
etsien kuumeisesti basen paikkaa, joka löytyikin jonkin ajan päästä
erään kukkulan päältä. Siihen sitten alettiin kasata laavulle tukipuita,
kun kohta metästä kajahti selkäpiitä karmiva huuto JIIIHAAAAA!!!!......
"DOH vihollisbase oli aivan meidän basepaikan läheisyydessä". Kasattiin
siinä kamat ja sitten tuli tieto, että matsi alkaa 5min päästä, siinä
sitten menox vaan ja Arto "sai" kantaa sellaisen 3m pitkän ja märän
tukipuun kaamean ryteikön läpi metsän reunaan (kiitos Arto).
Saatiin siinä base pystyyn ja vihdoinkin voitiin huilata ja pojat
pistivätkin jo rössärit tulelle voiton kunniaksi (ei yhtään itsevarmoja
eihän). Siinä sauhutellessa huomattiin Sukka-Jukka hiippailemassa
kukkuloiden päällä ja päätettiin Maken kaa lähteä lopettamaan
pikkumiehen hiipparointi. Hiivittiin Jukkaa päin kasvillisuuden seassa
ja yhtäkkiä puhelin soi ja Jone soittaa, että missä oot ja miten sinne
pääsee. Siinä Jonen kaa turissessa olin hävittänyt Maken näkyvistä enkä
myöskään kuullut hänestä mitään, mutta onnexi ryteikön seasta
tuprahtelevat savupilvet opastivat minut Maken luo. Siinä kytättiin
Jukkaa ja katottiin kun se puhuu puhelimeen jonkun muun niitten tiimin
ukon kaa. Kohta Jukka lähti luikkiman metsää kohti ja lähdettiin perään,
mutta päätettiin, että kun Jukka oli löytänyt meidän basen niin pitäähän
meidänkin löytää niitten base ja pistettiin veturin pesään puita ja
lähdettiin etttimään. Me edettiin varovasti ja hiljaa syvemmälle metsää
ja käytettiin suojina juurineen kaatuneita puita. Minä menin siinä
vaiheessa edellä ja Make muuta metri minun perässä kun yhtäkkiä alkoi
kuulua runkkauksen ääntä aivan takaani ja viereseen puuhun napsahteli
kuulia. Hyppäsin heti suojaan tuuhean kuusen ja jonkun mystisen möykyn
taakse ja kuulin samalla kun Make alkoi paukuttaa Hardballerillaan
jonnekkin oikeen urakalla. Sain käännyttyä ympäri ja näin kaatuneen
kuusen alla vihreän hupun pilkottvan ja Valtsuhan se siinä oli ja Make
piti sitä paikallaan ammuskelemalla sinne kuusen alle vähän väliä ja
tämän takia pääsin ulos suojata ja annoin AK:n soida Vallua kohti ja
kohta kuuluikin luiden katkeilua, veren tursketta ja Valtsun huutoja.
Valtsun heitettyä veivinsä jatkettiin etenemistä ja työnnyttin
syvemmälle mehtään ja kohta koti basesta alkoi kuulua kovaa M16,
FA-MAS:in ja mp5k:n säkätystä ja jossain välissä muutama Juhvelin SD:n
sarja ja pari pistoolin laukausta kuultiin myös TAPSAN nauravan ja
kolkuttelevan puolustajille kahden Body Bägin ja Sukka-Jukan hyökkäuksen
edessä, siinä vaiheessa tuumattiin, että PERRRHANA!! mennään junalla
sissään ja viiään niitten lippu vaikka väkisin, lähdettiin ripeää tahtia
etenemään metsään vaikka minulla ei ollut hajuakaan vihollisten basesta,
mutta Make ilmeisesti tiesi missä se oli kun se kokoajan meni
määrätietoisesti oikeean siintaan. BLOT BLOT NAPS BLOT!!! äkkiä suojaan
ja nopea analyysi tilanteesta...Penno perkele oli aivan Maken vieressä
ja runkkasi meitä oikeen urakalla, mutta onnexi tuloksetta. Meidän
ylivoiman ja suuruden edessä Penno lähti karkuun ja katosi metsän
siimexeen. Taas edettiin nopeaa tahtia ja kohta Make syöksyi kaatuneen
puun taakse ja pian huomasin miksi, vihollis base oli n.2m päässä minus
asemasta ja make alkoi tulittaa sen suusta sisään ja kohta Penno teki
kambäkin ja Osteria huutaen ryntäsi Makea päin ja runkkasi melkeen
sarjan vauhtia, mutta sorry for Benno se juos suoaan mun eteen, AK soi
taas ja Penno oli haudassa. Siinä vaihteessa Make alkoi esittää uhka
vaatimuksia tyhjän näköiseen vihollis baseen?!! Vähän aikaa
tarkasteltuamme Make nappasi vihulais lipun sitten juostiin ja kovaa
kans, Make kiersi vähän kauempaa suojellakseen lippua ja minä katsoin
ettei näy vihollisia ja kyllähän se otti kunnon päälle oikeen kunnolla
ja baseen päästyämme siellä ei paljo muuta ollu kun ruumita ja kaukana
näkyi Lassi viilettämässä tuhatta ja sataa lippu kourassa kotia kohti,
mutta missä sen pyssy oli? Meidän tiimistä oli säästynyt Lassin Mixun ja
Sukan silmittömältä teurastuxelta vain minä ja Make ja mekin siksi, että
oltiin lippua hakemassa kun ne hyökkäs ja Arto joka onneksi pääsi
karkuun. Ja Artokin oli jossain metän perukoilla joten basessa ei ollut
ku minä ja Make ja me oltiin ihan puhki kun Make huomas Sukkiksen
käppäilevän rinteellä parin kymmenen metrin päässä ihan rauhallisena
M16:sta kanssa, minä otin sen tähtäimeen, joka oli vaikeaa, koska olin
juossut metässä ihan täysillä huluna, no kumminnii mä tähtäsin Jukkaa ja
ammin lyhyen sarjan, joka osui napppiin, kolmas tappo tilille napsahti!
Sitten levättiin ja syötiin.
Minun ja Maken levätessä kaikki muut lähtivät junalla puxuttelemaan
vihollisbasea kohti. Siinä sitten vartioitiin, evästeltiin ja
turinoitiin kaiken näköstä, kunnes saatiin kuulla, että meidän ukot
ottaa tapsaa rintamalla. Me Maken kaa taas otettiin kamppeet ja
pistettiin juna liikkeelle, mutta tällä kertaa kierrettiin taka kautta.
Hiimailtiin hiljaa kunnes alkoi kuulua turinaa, jolloin me oltiin aivan
enemy basen tuntumassa. Otettiin asemat ja kunneltiin kun kuollut Jukka
testaili elävän Lassin kanssa hoppia ja ammuskeli aivan Maken pään
yläpuolelle jolloin Make syöxyi maahan ja se huomattiin, Lassi nappas
tykkinsä, huusi varoituksen ja ampui sarjalla Makea kohti, minä pysyin
aivan liikkumatta ja pidätin hönkyä, koska olin aivan aukealla ilman
suojaa. Lassi lähti kiertämään Maken taakse ja minä kyttäsin Henaa, joka
oli tolossa suoraan kohti tietämättä minusta mitään. Yhtäkkiä Make vaan
lähti hulluna ammuskelemaan ja ryntäs kamikazella lipun luo, otti sen
Lassin pommituksesta huolimatta ja lähti huluttamaan kotia kohti.
Minulla meni vähän aikaa ennen kuin tajusin mitä Make oli tehnyt ja
suolasin Henaa kohti pitkän sarjan ja lähdin Maken perään niin kovaa
kuin ikinä jaksoin. Kohta saavuinkin Maken, joka sanoim, että Hena
seuraa meitä. Make jatkoi kotiinpäin kun minä jäin odottelemaan Henaa,
joka tulikin esiin metsän reunasta ja mä soulasin sen siihen. Sitten
Make huusi, että ala tulla Lassi tulee flankistä ja mulla oli lipas
melkeen tyhjä eikä taatusti aaikaa vaihtaa sitä ja kunto aivan lopussa,
mutta nousin kuitenkin ja otin maasta kepin huijatakseni Lassia, että
lippu olisikin minulla eikä Makella, mutta Lassia ei näkynyt joten mä
heitin kepakon Mörrille ja jouksin kotiin.
Kotona joudin heti kuusipoteroon vahtimaan, koska siellä ei ollut
tarpeeksi eläviä ukkoja. Siinä minä vahdin kunnes tein vahdin vaihdon
Juhvelin kanssa jonkin ajan päästä. Kohta kaikki olivat taas elossa ja
alkoi tuntua välirauhalta ja se oli ihan hyvä valillä. Kohta joku näki
kaksi jotain epämääräistä ukkoa jossain aivan Mörrissä asti kukkulla
huuhailemassa. Näistä huuhailijoista toinen tunnistettiin Mixuksi ja
toista luultiin Lassiksi, mutta ei voitu olla aivan varmoja. Juho otti
pari ukkoo ja lähti vihollisia vastaan. Minä menin kuusipoteroon
tarkkailemaan. Kohta kuuluukin hullua SD:n sarrrrrrrjaaaaa ja Mixu ja
toinen mystinen huuhailija, joka osoittautui Pennoksi olivat saaneet
uudet ilmasointilaitteet. Siillä aikaa kun Juhon tiimi oli väijyttämässä
Mixua ja Pennoa minä kyttäsin kuusen alla ja kohta mun eteen tupsahtaa
kuula, minä pyörähdän äkkiä kuusen toiselle puolelle ja huudan Maken
avuksi. Kohta selviää, että Hena on päässyt kiertämään meidän basen
taakse ja kaikki rupes ampuun sitä ja kohtas se saikin napin tai
itseasiassa napppeja hardballerista ja SD:stä ohtaan. Tilanne oli
rauhoittunut ja vihollisen hyökkäys torjuttu ja Arto lähti partioimaan,
mutta ei kerinnyt kuin ehkä 10m basesta kun kuului jotan epämääräista
PERRRHANAAAA KUOLE KUOLE!!!! huutoa ja aivan älytöntä sarjaa ja arto oli
rieskana, samassa Lassi hyppää ylös ja lähtee juoksemaan kotiansa kohti
ja valitettavasti pääsee karkuun.
Siinä vaiheessa päätettiin tehdä kunnon vastahyökkäys johon osallistui
minä, Make ja Juho. Kun lähdettiin niin Juho lähti väärään suuntaan,
koska tarkoitus oli kiertää takaa, mutta se lähti menemään suoraa
etukautta. Oli liian myöhäistä huutaa joten me Maken kanssa lähdettiin
virittelemään taas kerra bäkkistä. Ei keretty kovinkaan kauas, kun
nähtiin Mixu huuhailemassa metässä ja me maastouduttiin heti eikä yhtään
liian myöhään, koska juuri kun oltiin päästy erään kuopan pohjalle alkoi
Famassi räpätä ja Make sai napin päähänsä, tämän jälkeen Mixu lähti
etenämään eli se ei ollut huomaannut minua ja tämähän sopi hyvin, koska
nyt oli mahdollisuus täyttää elämän tarkoitus, mikä oli bägittää Mixu.
Kun kyttäsin Mixua Valzu ilmestyi minun taakse ja alkoi runkata, mutta
ei ollut aikaa sellaiseen mitättömyyteen kun runkkari ja lähdin
juokseen Mixua kohti ja räppäsin ihan sikana ja Mixu oli ISOSSA BODY
BÄGISSÄ ja elämän tarkoitus oli täytetty. Mixun kuoltua lähdin Valtsun
perään, joka juos karkuun ja kohta Tussi liitttyi seuraan ja kertoi,
että Juho oli tapsannut hyökkäyksessä. Tussin kanssa mentiin katteleen,
mitä vihollinen puuhaili. Siellähän ne muhi kaikki pesässään. Siinä
kikkailtiin jonkin aikaa ja minä sanoin Tussille, että jää siihen
paikkan odottelemaan ja minä kierrän etu kautta. Kun pääsin "etuovelle"
kuulin Sukkixen selittävän innoissaan muille ainakin 100 desibelin
voimakkuudella, että oli nähnyt mäen päällä UKON, joka luultavastikin
olin minä. Kohta Lassi tulee aivan mäen alle olevinaan huomaamatta ja
jää tähtäilemään mun se sillä oudolla kepillä jota se kutsuu aseeksi =).
Kohta koko vihollis tiimi tulee minun asemia kohti ja mä lähden
perääntymään ja Penno hyppää juurakon takaa esiin ja ampuu minua kohti
ja osuu kimmookkeella olkapäähän, mutta onneksi kimmokkeita ei oteta
osumiksi ja henkeni säästyi, mutta kuinka kauaksi aikaa kun koko
vihollis tiimi lähestyy ja Lassi ampuu huluna sivusta. Ajattelin, että
kuollaan sitä kuitenkin eikä tästä enää voi päästä karkuun ja hyppäsin
pystyyn ja rupesin tyhjentämään lipasta vihollis ukkoihin ja eteenkin
Lassiin, mutta en kerennyt ampua kovinkaan paljon kun tulee yksi ainoa
kuula Lassilta suoraan keskelle otsaa ja huusin AAARRGHGH RAATO!!, mutta
kaikki vaan ampu......GRRR!!
Kävelin siinä kotiin ja annoin AK:n ja muutaman lippaan matkalla Makelle
ja menin baseen haudan lepoon. Siinä kuolleena ollessani vihollinen
hyökkäsi vielä kerran ja puolustus toimi hyvin ja hyökkäys torjuttiin.
Siinä vaiheessa sade yltyi hirveäksi ja matsi päätettiin lopetaa, koska
Anttia ei ollut näkykyn yli 4 tuntiin. Matsi ole paras missä oon ikinä
ollut ja tavataan jälleen Kikuli Fighting no.2:ssa Munaniemessä.

Loisto kertomus, mutta miten voi suomenkielessä käyttää noin paljon X-kirjaimia...??

Mikko kirjoitti:Loisto kertomus, mutta miten voi suomenkielessä käyttää noin paljon X-kirjaimia...??

Oliko siinä jossain suomenkieltä ?

"Penno perkele oli aivan Maken vieressä ja runkkasi meitä oikeen urakalla, mutta onnexi tuloksetta."

Jaa, muistan että siellä olisi sodittu, mutta velu oli ymmärtänyt matsaamisen aivan väärin...

Hieno tarina, laita vielä se toinenkin esille.

Woihan warixenmarja, kaweri puhuupi muinaissuomea, jolloin äxät ja tuplaweet oliwat hywinkin yleisiä! Loistawaa!