No mutta minkä takia harrastat airsoftia?

Heipä hei kaikille isoille ja pikkuisille nassikoille, tässäpä teille kyssäri:

Minkä takia harrastat tätä jaloa harrastusta nimeltä Airsoft?
Onko juuri tämä elämäsi harrastus vai onko takana jotain suurempaa militarista maailmanvalloitus meininkiä?

Itselleni airsoft tarjoaa mahtavan mahdollisuuden päästä irti arkisesta aherruksesta, saa pistää työn syrjään ajatuksista ja se jännitys tuo minulle hienoja fiiliksiä, jota muualla ei ole mahdollisuutta saada. Tämä kaikki ja vielä pidän harrastusta eräänä asiana, jonka takia lapsuuden kaveriporukka pysyy edelleenkin kasassa.

Pistäkää perusteluja ja ajatuksia miksi tykkäät ryynätä ja syynätä rahaa satoja euroja tähän lajiin.

Eipä muuta, jatkakaa.

Ensimmäisen kosketuksen softiksiin sain, kun Ilkka ja Velu varmaan alle 15 vuotiaina matsasivat muutaman erän kahdestaan meidän takapihalla. Itse olin silloin varmaan 10 v. Siitä se mielenkiinto sitten lähti ja oikeastaan vasta viimekesänä hankin kunnon varusteet kun tuli hankittua töitä tehdessä.

Miksi olen jaksanut harrastaa?
Minulla oli muutamien vuosien tauko harrastukseen, kun möin edellisen sähköni pois. Olen harrastanut myös larppausta, joka tällä hetkellä tuntuu lapselliselta touhulta minulle, mieluummin pelailen näitä "pyssypelejä". Kaippa tässä harrastuksessa on jotain jännitystä. En ole missään nimessä frägien metsästäjä vaan jännittävien tilanteiden etsijä. Siistiä hiippailla vihulaisen selustaan ja etsiä vihulaisen linjat jne. Siistiä hyökätä vihulaisen tukikohtaan hurjalla huudolla "ykkönen, kakkonen, ykkönen ...." ja 100 metrin syöksymisessä kuluu vielä kaiken lisäksi 3 lipasta, rynniä tietä pitkin osteria huudellessa mutta sarja persauksille pysäyttäää matkan. Osana harrastusta on tietysti luonnossa liikkuminen ja pienoinen kuntoilu.

Koska olen sotahullu ja tässä voi huoletta ampua kaveria ilman että se puhkeaa pysyvästi tai, että päin vastoin niin käy itselleni.

Yksi suuri syy todellakin on sama mitä Mixu sanoi, että on ollut lapsuuden/nuoruuden ajan kaveriporukassa yhdistävä ja yhteinen ajan viete ja nykyisin kun asutaan eri puolilla routaista Suomen maata pitää harrastus porukkaa yhdessä vaikka ei joka päivä varsinaisesti yhteydessä olisikaan. Osa parhaista nuoruuden muistoista liittyy tähän lajiin suoraan tai epäsuorasti.

Laji antaa todellakin sellaisia fiiliksiä mitä ei mistään muualta oikeen voi saada ja kun vielä tähän lisää sopivan hyppysellisen huumoria ja hooseetä niin harrastuksena uniikki ja mitä parahultaisin.

Softaushan on kuin jalkapallo. ryhmäurheilua molemmat... jalkapalloa en osaa pelata, siispä valitsen softauksen.

Mukana olen koska haluan olla mukavassa porukassa, jolla on humorintajua, joka ei mene kuitenkaan överiksi kuin kouluissa,
eli ei ladella syviä loukkauksia toisista, mummoassa seksuaalisesta suuntautumisesta.
Erä-meiningistäkin tykkään, sen takia kalastan mielelläni ja voin aloittaa metsästyksen kun on hansklarissa ollut jonkin aikaa vakituinen työ.
Airsoft käy paremmin kuin kalastus koska se on nopeatempoisempaa,
ja metsästystä parempi koska siinä minkään söpön ja karvaisen elukan ei tarvitse kuolla.
Ammuskelu purkaa agressioita, vaatii keskittymistä
ja minusta on mukavaa liikkua maastossa, erityisesti kontallaan. (Stealthistakin olen aina tykännyt)
Enemmän on aina vanhempia kyrsinyt minun kastuneet vaatteet kuin minua vaikkapa suohon uppoaminen.

mulla kaikki alko niin että kaverin kanssa ostettiin jotkut maruin runkkupistoolit ja lähettiin sit softaa ala-asteen koululle.

JoniK kirjoitti:Softaushan on kuin jalkapallo. ryhmäurheilua molemmat... jalkapalloa en osaa pelata, siispä valitsen softauksen.

No... itse harrastan Jalkapalloa ja softausta! Softausta harrastan, koska siinä on jännitystä. Alkaa adrenaliini virrata!