Kenellä on kovimmat frägit?

Talvella kun pelejä ei hurjasti ole, on aika muistella mitä on joskus tullut tehtyä.

Kerro mikä on ennätyksesi ja missä tilanteessa se tuli (ei pakollinen).

Lisäksi saa kertoa hauskimman tilanteen mikä taistelutantereella on tullut eteen.

Hauskin ja hurjin tapahtuma minun kohdallanni oli Lipunryöstössä, meidän ensimmäinen suuri ja hurja tapahtuma.
kun jäin yksin ainoana henkiin punaisten lipun tienoille, kuulia oli vähän vain 1 lipas ja yksi vajaa, eikä mukanakaan ollut yhtään kuulia, vaihdoin täyden lippaan mun ex-axuun ja hiivin hiekka montun reunaa, samalla huomasin että "5" vihollista oli ihan toisella puolella montun nyppylää, kuuntelin vähän.. sittten kuului kun joku latasi asetta.. Nousin vain pystyyn ja teilasin siitä 4 sitten lipas teki tepposet ja jumitti, yksi punainen säikähti hyökäyksestäni niin ja tippui kuperkeikoilla alas rinnettä, sain siis ruomasti aikaa vaihtaa vajaan lippaan laitoin sarjan päälle ja lykkäsin punaista persiille, lippaassa oli jäljellä huimat 2kutia onneksi ne osui.. sitten yritin rambona juosta lipun ilman kuteja, mutta... vain metrin päähän lippua se jäi. tappoja sain kyseisessä pelissä huimat 12 tai enemmän.

Hurjin tapahtuma oli siinä isossa kellopelissä. Tulin yksin siihen keski-bunkkerille. Sitten tuli 12 vihuu, teilasin yhellä 30 kuulan lippaalla ne kaikki. Olivat ihmeissään. sitten tuli kuolema. Joku sniputti mut.

Olimme Tampereen taistelussa.
Ajankohta lienee jossakin 1500-luvun tietämillä.
Mordorin sotatorvi oli sotajalalla.
Tai siis torvi tahtoi verta ja sen kätyrit sitä olivat vuodattamaan lähteneet.

Jaska ja Antti siellä taisi olla retkueena ja toiminta oli suorastaan legendaarista. Kuolemaan kun ei vihollinen meitä juuri saanut, niin temmelsimme melkein koko pelin ajan yhdellä elämällä väijyen ja hyökyen. Lopulta mahtava suokoukkauksemme vei meidät taktisten hattivattimiesten leiriin, joka paljastui kuitenkin tyhjäksi. Sieltä hyökkäsimme hilpeästi vihollisen takapuolille naureskellen hurjalla kolmen miehen raivolla pistäen nimeltä mainitsemattomia vihreäpukuisia taktik-miehiä nippuun ja pinoon vähintään puolen komppanian verran. Lopulta kuulasodan jumalat päättivät, että oli aika kuuliemme loppumiselle ja taistomme hyytyi, jolloin vihulaisen tarkka-ampujatkin uskalsivat kömpiä sammalpesistään ulos ja tekivät meistä vainajia. Ah, ahnaita aikoja frägien historiassa.

Niin ja kokonaisfrägimäärä meille kolmelle jäänee sinne jonnekin 50 tienoille, joten kirjurin puutteessa tyydytään lievään epätarkkuuteen.

ilkka kirjoitti:Olimme Tampereen taistelussa.

Celsiuksia oli ainakin +30 astetta, ukkonen jylisisi lähellä, mutta aurinko paistoi pilvimassan ohi valaisten taisteluamme. Turvesuo huokui lämpöä lähes tuskallisesti kun suoritimme hidasta, mutta erittäin varovaista lähestymistä kohti vihollistukikohtaa.

Niin ja näytimme erittäin epätaktisilta:


Tukkamuotikin oli näköjään lyhyempää siihen aikaan.

"Viva la HK Bleu!"

EDIT: Kuva lisätty

Hienoa, että A-arkistot sisältävät aina näitä historian helmiä!

antti näyttää kyllä ihan terminaattorilta tai vähintään tom cruiselta O.o

Joona kirjoitti:antti näyttää kyllä ihan terminaattorilta tai vähintään tom cruiselta O.o

Muuten näyttää Cruiselta, paitsi että ruise on 50 senttiä lyhyempi .

eikä läheskään yhtä alfainen uros;)

Minun mielestä Antti näyttää pikemminki jonku prätkä jengin pää jehulta tuossa nahkatakissaan joka niittaa kaikki ketkä koskee sen pyörään

Ja näin kirjoitti Jere:

Minun tarinani pieni pätkä...

6 vihollista oli noin 30m päästä minusta jotka tähyilivät ympärilleen etsien kavereitani. Yksi kaverini nosti erehdyksessä päänsä ylös ja tietysti yksi
vihollinen näki hänet, siitä alkoi kiivas taistelu. Lähestyin heitä tähdäten ex-m4, useaan kaveriini osui kuula ja samaten pariin viholliseen.
Olin enää noin 20m päässä vihollisistani, tähtäsin aseellani ja painoin liipisinta ammuin sarjalla kohti vihollisiani. Ammuin pari, loput 2 suojautuivat
puun taakse. Noin 5 minutin taistelun jälkeen kuulani olivat vähissä jäljellä oli enää yksi regu lipas, ja pistoolini. Sain ammuttua vielä yhden vihollisen
m4:sella mutta sitten se kävi jota pelkäsin kuulat loppuivat Kuulia oli enää yhdessä halpahallin wemppu pistoolisa. Rupesin tulittamaan pistoolilla
vihulaista 12 kuulan lipaasta (muistaakseni)5 kuula osuin häneen. Olin liian innoisani ja en huomannut takanani olevaa vihollista. Kuului lyhyt sarja ja kohta ne kuulat olivat minun selässä, kirosin itsekseni Nousin pystyyn ja lähdin kävelemään ooffaria päin... Sen pituinen se.

viimekesän eka kellopeli... Kaikki oli niiku viimesenpäälle kunnossa. Kookoo juuri viritetty ja uudet akut yms. Loput aseet vuokralla ja antilla oma ase. Noh eikös se pAS** tehny stopin heti ekassa hyökkäyksessä, mäntä meni hajalle Kerkesin vain ehkä 5 vihua ampua.

Muutaman valitun sanan jälkeen päätin vetää pistoolin liivistä koska oli paha tilanne päällä. Sain siinä ehkä yhden tai kaksi vihollista, kunnes kuolin... Hymy korvissa ja kookoo kainalossa menin offille, täytin kaikki 4 lipasta pistooliin ja eikun kentälle! Loppopäivän saldo taisi olla 15 vihollista pistoolilla. Olin erittäin tyytyväinen, ja suurinosa ajastani meni muutenkin omien joukkojen koordinoitiin kentällä. Loppuhyvin kaikki hyvin.

Lopputulos, ei aina tarvitse tappiin viritettyä asetta, jotta pelit onnistuisivat, kaikki on kiinni omasta asenteesta!

Toinen hauska tilanne: Viime kesän "suuremmassa" kellopelissä, tuhosin n. 3000-4000 kuulaa, tyhjensin yhden 12V akun ja yhden 9,6V akun.. saldo oli 3-4 vihollista Eli tulivoima ei ole aina ylivoimaa Nämä siis 3 rundin aikana, jotka kerkesin koko pelissä heittämään

Parhaiten on jäänyt mieleen yksi tapahtuma kesäisestä kellopelistä. Ensimmäinen kerta taisi olla kun liikuin juuttipuku niskassa.

Puumajalla olleen kellon luona oli taisteltu jonkun verran ja kun saavuin sinne, niin alue oli tyhjä. Tarkistin kellon ja päätin jäädä odottelemaan omia saapuvaksi, koska olin tullut paikalle huomattavasti muita edellä. Valitsin hyvän makuupaikan kanervikosta puumajan ja metsänreunan välistä. Makailen siinä tovin ja kuuntelen korvanapista tiedoituksia ja äkkiä kauempaa vasemmalla alkaa kuulua ääniä. Painun matalammaksi ja jatkan tarkkailua. Ensin kumpareen takaa nousee pari pelaajaa ja sitten vain lisää ja kaikki lähestyvät puumajaa aseet ojossa. Ehkä noin 7-9 porukka vastustajia varmistaa puumajan alueen ja tarkistaa kellon(En muista tarkkaa lukumäärää). Tässä vaiheessa korvanapista kuuluva radion möykkä kuulostaa pelottavan kovalta ja pelkään sen paljastava olinpaikkani. Kuuntelen kun he neuvottelevat mitä tehdä seuraavaksi. Keskustelun ilmeisesti keskeyttää tieto, että tiimiläiseni ovat lähestymässä puumajaa pelialueen vasenta laitaa(Offgamelta katsottuna). Osa vastustajista etsii suojaisat paikat puumajan vierestä ja loput levittäytyvät avoriviin ja lähtevät juoksemaan eteenpäin. Tässä tilanteessa alkoi pahasti jännittää, koska reunimmainen pelaaja rivistä juoksi suoraan minua kohti. Juuri aivan kohdalla, miekkosen askel siirtyy hieman sivuun, kuin vaistomaisesti väistäen huonoa jalansijaa ja hän juoksee ohitseni niin läheltä, että hänen kengänsä hipaisee naamiopuvun töyhtöjä toisessa kädessäni. Huokaisen helpotuksesta ja alan tarkkailla puumajalla olevien vastustajien tilannetta ja odottaa sopivia hetkiä aloittaa työni. Jonkun ajan kuluttua puumajalle alkaa sadella satunnaisia kuulia ja kun puolustajien huomio kiinnittyy kokonaan maastoon heidän edessään, hivutan aseeni kanervikosta ja otan taaimmaisen puolustajista kiikariini. *Naps* ja pelaaja katselee hämillään ympärilleen hetken ja nostaa sitten kätensä ja häipyy paikalta, eikä kukaan huomaa mitä tapahtui. Taas taaimmainen pelaaja kiikariin.. *Naps* ja sama toistuu. Sitten kolmas, *Naps* Eih, aseosuma. Pelaaja katselee vähän ympärilleen, mutta jatkaa sitten tulittamista eteensä. *Naps* nyt osui ja pienen ihmettelyn jälkeen taas yksi puolustaja lähtee kävelemään pois. Viimeinen näkyvissä oleva puolustaja tähtäimeen ja *Naps*. Kun hänkin on poistunut alueelta, menee hetki ja etumaastosta kumpareen takaa alkaa ilmestyä tuttuja naamoja. Joku kyselee onko siellä enää ketään? Silloin nousen ylös kanervikosta ja sanon "Omia!".

Kyllä Eskolla oli siistit fragit! Itsellä myös parhaat kokemukset Ghillie päällä (wink: Kivääri myynnissä)!

Parhaita kokemuksia on ehkä noi ihan ekat airsoft sodat Muistan aina kun otettii yks roundi sellai et 3 AK-47 tyyppii vastaa mä ja mun pisla... Menin sitte yhtee puskaa kyykkiin ja sielt ammuskelin muistan ku sielt kuulu semmosia: mitä vit? ja Voi stna!

Noh.. niitä ekoja kans.. niitä noobi aikoja. Kattelin vihuja näky kulman takana, juoksin rekan taakse vähin äänin ja aloin ampua rekan takaa, noh ase sitten jumittui ja mut huomattiin. Sitten ne alko sieltä porukalla tulemaan kohti. Juoksin rekkan takaa pois toiseen suojaan mistä he eivät minua nähneet. Siinä he kattelivat ällistyneenä et mihin menin, ja palasivat saman kulman taakse. siellä oli sitten sellanen vanha jääkaappi minkä taakse hyppäsin, mutta vielä sieltä katottiin, että osuisinko paikalle. Siinä he kirosivat, kun oon ennenki tehny tälläsiä ylläreitä vihuille. sitten he saivat tarpeekseen ja lähtivät kohti. Siitä sitten aloin niitä yks kerrallaan napsia. Aina kun ammuin yhden, niin takasin suojaan ja kaasua kehiin, siitä sitten toista ja kolmatta. Siinä tais 5-6 mennä pelkällä kaasupistoolilla (: